Talbot-Lago

Automobiles Talbot S.A.
Yritysmuoto	osakeyhtiö
Perustettu	1935 (konkurssipesän osto)
Perustaja	Antonio Lago
Toimitusjohtaja	Antonio Lago
Kotipaikka	Suresnes, Ranska
Toimiala	autoteollisuus
Tuotteet	henkilöautot, urheiluautot, kilpa-autot
Omistaja	Antonio Lago
Huomioitavaa	Yritys myyty Simcalle 1959.
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Talbot-Lago oli ranskalainen autonvalmistaja.

Talbot-yrityksen alullepanija oli hevosurheilun ja Shrewsbury and Talbot -hevosvaunujen kautta aikakauden uuden ilmiön eli moottoriajoneuvojen ja niiden tarvikkeiden saralle ajautunut Charles Chetwynd-Talbot, 20:s Shrewsburyn jaarli, 20:s Waterfordin jaarli ja 5:s Talbotin jaarli. Jaarli perusti maaliskuussa 1901 British Automobile Commercial Syndicate Limited -yhtiön, mikä toimi Maison Talbot -talossa Kensingtonissa (kuva; tehdasalueen koristeellinen hallintorakennus, porte-cochère -sisäänkäynti, perustajan vaakuna), vielä silloin Lontoon periferiassa. Jaarli toi maahan Michelin-renkaita (sittemmin Talbot Tyres -renkaita) ja ensin Clément-Bayard- ja Clément-Rothschild-merkkisiä moottoriajoneuvoja. Vuonna 1902 hän perusti Clément Talbot Limited -yhtiön, jonka osakkaaksi tuli autonvalmistaja Adolphe Clément sekä kaksi jaarlin ranskalaiskumppania: yritys sai jaarlilta niin toisen nimensä kuin tunnusmerkkinsä – jaarlin vaakunan. Vuonna 1903 alkoi valmiiden Clément-autojen tuonti Ranskasta, vuonna 1904 yritys alkoi koota Clément-pohjaisia moottoriajoneuvoja Lontoossa, ja vuonna 1906 valmistui ensimmäinen omintakeinen Talbot-auto^[1]. Jaarlin liiketoiminta kukoisti aikakaudella ennen Suurta sotaa, ja hän edusti viimein lukuisia muitakin auto- ja autotarvikemerkkejä Britanniassa.

Vuonna 1919 Alexandre Darracq osti ja siirsi |brittiläisen Clément Talbot Ltd.:n hänen Suresnes-tehtaalla toimivaksi ranskalaishaaraksi Talbot-Darracq (sittemmin vuodesta 1922 lähtien Automobiles Talbot, tuotenimi Talbot). Automobiles Talbot -yhtiön tuotantojohtajaksi noussut, Venetsiassa syntynyt, mutta Britanniassa uransa luonut Antonio ”Tony” Lago (1893–1960) jatkoi vuonna 1934 vararikkoon ajautuneen Automobiles Talbot -yhtiön konkurssipesän toimintaa, lunasti sen itselleen vuonna 1935, ja johti yrityksen toimintaa vuosien 1936–1959 välisen ajan (nimitys Talbot-Lago). Yritystä ei pidä sekoittaa Ison-Britannian Sunbeam-Talbot-Darracq -ryhmän Talbotiin, mikä myös ajautui vararikkoon 1930-luvun laman aikana, siirtyi sitten Rootes Group -yhtymälle, sieltä Chrysler Europe -ryhmään, ja toimi vuosina 1978–1994 Talbot-tuotemerkillä osana Chryslerin eurooppalaishaaran ostanutta ranskalaista PSA Groupia, jolloin Talbot-malleja valmistettiin myös Suomessa Uudessakaupungissa.

Talbot-Lago oli kuuluisa 1930-luvun lopun erikoisyritysten virtaviivaisilla vesipisara- eli goutte d`eau -koreilla varustetuista, näyttävistä ja kuvankauniista loistoautoistaan. Toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuskauden aikana teräksestä vallinneen pulan, ja vasemmistolaisen poliittisen ilmaston vuoksi loistoautojen valmistus oli ankarasti säädeltyä. Suuren iskutilavuuden moottorilla varustettujen autojen verotus oli kireää, minkä vuoksi Talbot-Lagon automalliston valmistus- ja myyntimäärät jäivät vähäisiksi. Yrityksen taloustilanne heikkeni, eikä sillä ollut enää riittäviä resursseja kehittää nopeasti uudistuvilla automarkkinoilla kilpailukykyisiä malleja. Vuonna 1958 solmitulla, ja vuonna 1959 toteutetulla yrityskaupalla, Talbot-Lago, sen Pariisin Suresnesissa sijainnut tehdasalue (Darracq-kauden 1896–1912 perua), sekä tuotemerkki Talbot siirtyivät Simcalle. Tuotemerkin tämäkin haara kuuluu Simcan ostaneen Peugeotin kautta Groupe PSA:lle.

Sotatauon jälkeen vuonna 1946 toimintansa uudelleen käynnistänyt yritys osallistui vuodesta 1948 lähtien autourheilukilpailuihin, ja ylläpiti ensimmäisellä virallisella Formula 1 -kaudella 1950 omaa tehdastallia. Valmistettuaan kilpa-autoja jo Le Mansin 24 tunnin ajoihin, sillä oli hyvät lähtökohdat nousta Formula 1 -sarjaan, jolloin sääntökirja salli joko enintään 1 500-kuutioiset ahdin- tai 4 500 kuution ahtamattomat moottorit, sillä yhtiö oli kehitellyt jo sodan aikana 6-sylinteristä, 4,5-litraista, ja kahdella nokka-akselilla varustettua moottoria. Kautta hallitsi Alfa Romeo ahdinmoottorilla, mutta Louis Rosier ajoi Talbot-Lagollaan kolmanneksi Sveitsin ja Belgian GP:issä. Talbot-Lago vetäytyi kauden jälkeen tehdastallina sarjasta, mutta useat kuljettajat ajoivat vielä seuraavalla kaudella yksityistallin autoilla.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä RAD ei löytynyt